Nummijärvi-seura perustettiin Pentti Santalan talossa 14.2.1991. Perustamisasiakirjan allekirjoittivat Erkki Kalliomäki, Sirpa Hietakangas, Pentti Santala, Jarmo Viertola, Hannu Viertola ja Esa Kalliomäki. Nummijärvi-seura ry rekisteröitiin virallisesti 13. tammikuuta 1993. Seuran ensimmäinen kokous pidettiin Salakarissa 9. syyskuuta 1991.

Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Erkki Kalliomäki ja johtokunnan jäseniksi Seija Salomäki, Pekka Talvitie, Sirpa Hietakangas, Jarmo Viertola, Esa Kalliomäki, Hannu Viertola ja Pentti Santala. Varajäseniksi valittiin Kirsti Olkinuora, Jukka Opas ja Vappu Ojanpää.

Nummijärvi-seura perustettiin siinä tarkoituksessa, että se toimisi vastaanottavana seurana tilanteessa, jossa Nummijärven pienviljelijäyhdistys ja maamiesseura lopetetaan. Nummijärvi-seura jatkaisi järjestötoimintaa ja turhan mutkikas kahden seuran järjestelmä loppuisi. Todettiin, että muualla maassa oli jo toimintoja järkeistetty, ja monissa kylissä oli toteutunut kahden neuvontajärjestelmän yhdistyminen. Yhdistyminen koettiin tärkeäksi ja suuriarvoiseksi aatteellisista ja taloudellisistakin syistä. Olihan Pvy:n ja Mms:n toiminta oli ollut voimakasta jo vuodesta 1919 asti, ja vuosien saatossa yhdistyksille oli kerääntynyt huomattavat omaisuudet.

Yhdelle yhteiselle Nummijärvi-seuralle oli tarkoitus keskittää kaikki kylän järjestötoiminta. Ajatus miellytti käytännöllisesti katsoen koko kyläkuntaa. Pentti Santala keksi nimen uudelle järjestölle, ja näin uusi seura aloitti toimintansa hyvin tulevaisuuden toivein. Tehtiin selvityksiä, miten kahden seuran omaisuuden siirto voitaisiin toteuttaa ilman vero- ym. seuraamuksia. Selvitystyössä edistyttiinkin jonkin verran, ei kuitenkaan niin että olisi saatu varmuus siitä, mitä seuraamuksia omaisuuden siirrosta olisi uudelle järjestölle. Kyseinen selvitystyö jäi kesken. Lisäksi seuran jäsenten keskinäiset vaikeudet jäädyttivät Nummijärvi-seuran suunnitellun toiminnan.

Edellä olevasta johtuen Nummijärvellä jatkoi kolme rekisteröityä yhdistystä, joilla kullakin oli oma "johtajansa": Erkki Kalliomäki, Hannu Viertola ja Pentti Santala. Erkki oli heistä vanhin. Hän ilmoitti palvelleensa järjestöelämää jo 37 vuotta, ja oli mielestään pääosin työnsä tehnyt, joten hänen paikkansa vapautuisi luonnollisen kehityksen myötä. Kuka olisi oikea keulamies uudelle yhdistykselle…? Tätä kysymystä ei otettu tai ei uskallettu ottaa asiallisesti pohdittavaksi, joten jonkinlainen "jääkausi" hautasi uuden idean ja innostuksen, ja näin Nummijärvelle jäi "Kolmikoura"; Nummijärven pienviljelijäyhdistys, Maamiesseura ja Nummijärvi-seura.

Seura-asiassa ei tosin maata mullistavia kahinoita syntynyt, mutta sen verran eripuraa ilmeni, ettei yhteistyö entiseen malliin lutviutunut. Erityisesti Hannu Viertola varoitteli, ettei nyt sitten uuden Nummijärvi-seuran pidä lähteä toimimaan. Seuran suunnitelmissa oli kuitenkin kahden muistomerkkihankkeen toteuttaminen. Samoin kylähistorian toteutus oli ajankohtainen Pöytäkirjan mukaan Hannu Viertola oli tosin sitä mieltä, ettei mihinkään menneisyyteen pidä satsata, vaan katse tulee suunnata tulevaisuuteen. Edellisen vastineeksi toimintakertomukseen on merkitty: "Kansalla, joka ei muista menneisyyttään, ei ole tulevaisuuttakaan." Silloin kun jotakin tehdään, vaikkapa vain menneisyyden asioita, luodaan uutta. Ihmisellä on säilyttämisen tarve.

Johtokunta päätti esittää muistomerkit toteutettavaksi. 1994 vuosikokouksessa asetettiin kansalaistoimikunta hoitamaan muistomerkkien pystyttämisasiaa. Toimikuntaan valittiin Valma Haapaniemi, Sakari Kulmala, Ritva Hietalahti, Alli Jyrkiäinen, Erkki Kalliomäki sekä kylätoimikunnan edustajana Esa Kalliomäki. Kylätoimikunta avusti muistomerkkihanketta 1000 markalla. Sovittiin, että muistomerkkeihin valitaan luonnonkivet, joihin kiinnitetään pronssilaatta tekstiä varten. Laattojen valmistaksi valittiin kauhajokelainen Simo Saarimäki.

26. kesäkuuta 1995 kansalaistoimikunta kokoontui Lapinkaivolle. Läsnä olivat Valma Haapaniemi, Erkki Kalliomäki, Sakari Kulmala, Alli ja Pentti Jyrkiäinen, Esa Kalliomäki, Paavo ja Elma Kalliomäki sekä Heikki, Leena ja Jaakko Juurakko. Esa ja Erkki olivat muutamaa päivä aikaisemmin tuoneet paikalle kiven ja muut materiaalit. Kivi oli Kalliomäen talon vanha aitan porraskivi, joka monen mielestä sopi hyvin nälkävuosien muistomerkiksi. Muistokivi pystytettiin paikalleen, ja Mari Kalliomäki laski ensimmäiset kukat juuri pystytetyn muistomerkin eteen.

Toinen muistomerkki pystytettiin perjantaina 39. elokuuta 1997 klo 19.00. tällöin kokoonnuttiin Vuorenmäen hautausmaalle, jonne on haudattu Nummijärvellä vuonna 1908 tapahtuneessa hukkumisonnettomuudessa menehtyneet 15 henkilöä. Muistomerkin pystytystilaisuudessa olivat mukana Erkki Kalliomäki, Esa Kalliomäki, Alli Jyrkiäinen, Valma Haapaniemi, Sakari Kulmala, Mari Kalliomäki, Pentti Jyrkiäinen ja Paavo Kalliomäki. Muistokiven löysi Esa Kalliomäki Nummijärveltä Haapaniemen metsästä läheltä talon tienhaaraa Nummilahden tien vierestä. Erkki Kalliomäki toimitti kiven edelleen Vuorenmäen hautausmaalle. Muistomerkin pystytyksen jälkeen Mari Kalliomäki laski Nummijärvellä 1908 hukkuneiden muistoksi ensimmäiset kukat Vuorenmäen hautausmaalle.

Kauhajoen kunnallislehden päätoimittaja Hannu Honkaranta kuvasi tilaisuudessa mukana olleet ja kirjoitti artikkelin lehteen.