Elettiin 1940-luvun loppuvuosia sodan jälkeen. Nummijärvellä viljelijät kävivät jauhattamassa rehuviljansa Nummikoskella Mannilan myllyllä. Lauluntekijä oli silloin nuori poika. Hänellä oli kova halu päästä isän mukaan myllymatkalle. Useiden pyyntöjen ja vuoden-kahden odottelun jälkeen tuo matka sitten lopulta toteutui. Laulu kertoo matkan vaiheista silloin ja mitä kaikkia seurauksia siitä myöhemmin siunaantui. Mannilan mylly on Särkikoskessa ja myllyn lisäksi paikalla on myöskin raamisaha.

1.
Oli mulla kerran haave, päästä mukaan matkalle,
olet vielä liian pieni, sanoi isä aina vain.
Mutta kului vuosi kaksi, koitti lähtöpäiväkin,
äiti eväät meille laittoi, mukaan myllymatkalle.

2.
Viljasäkit reessä oli, niiden päällä istuttiin,
Hippo juosta jolkkaa tiellä, kohti myllyä Mannilan.
Pimeä on taival meidän, vastaantulijoita ei,
tie on auraamaton aivan, Talasmäkeen kun saavuttiin.

3.
Myllyn eteen saavuttaissa, oudot ihmiset siel on,
isä heidät kaikki tuntee, morjesta vain heipä hei.
Feeli Mannilakin siellä, myllyänsä säätelee,
kiviparit jauhaa viljaa, vesi koskessa kohisee.

4.
Viljasäkit myllyn päälle, sitten odotellaan vain,
myllytuvan hämärässä, miehet tarinoita kertoo vain
siinä isän kainalossa, minä eväitäni maistelin.

5.
Viljat jauhetuksi tuli, kotiinpäin me lähdettiin,
Tuohisalon mäen jälkeen,yhteen taloon poikettiin.
Isä asioitaan hoiti, minut sisään kutsuttiin,
pikkuleivän useamman, oven suussa nautin niin.

6.
Oli talossa myös tyttö, minun ikäiseni kai,
Helluksi ne häntä kutsui, keskityin vain pipariin.
Kiusoitellen Helluansa, minulle ne puhui niin,
myöhemmin tuon Hellun kanssa, minä pappilahan matkan tein.