Seinäjoen seudulle perustettiin Kyrönjokilaakson Vesi Oy. Vesiasioissa alettiin vähitellen tähyillä eteläisten alueiden vesivarantojen suuntaan 1980-luvun alussa. Mielissä väikkyi Nummikankaan ja Hyypänlaakson kirkkaat luonnonvedet. Yhtiössä suunniteltiin lähes 100 kilometrin putkilinjan rakentamista Nummikankaan kautta Hyyppään.



Kerrottiin, että vettä hamutaan vapaaehtoisilla sopimuksilla. Kertakorvauksia tarjottiin 672 maanomistajalle. Vettä juoksutettaisiin noin 60 cm läpimittaista putkea myöten. Pohjavesiasioiden tiimoilta kehittyi kansanliike, jonka tavoitteena oli vastustaa veden ottoa viimeiseen saakka. Kylän järjestöt pitivät yhteisen neuvottelutilaisuuden 14.11.1982. Kauhajoen kunnanhallitukselle lähetettiin kirjelmä, jossa todettiin kyläkunnan tarvitsevan itse kaikki pohjavesivaransa. Nummijärven Salakarissa järjestettiin 20.11.1982 yleinen keskustelutilaisuus. Tilaisuuteen kutsuttiin laajalti niitä piirejä, joita asia koski. Kokouspaikalle tulikin tuvan täydeltä asianosaisia, jotka kovasti paheksuivat sitä tyyliä, millä vesiyhtiö pohjavesien johtamista Seinäjoen suuntaan jo täysin varmana asiana vei eteenpäin. Todettiin, että maanomistajat eivät anna siunaustaan veden viennille ja vesiputken rakentamiselle. Vesiyhtiön toimitusjohtajan Pekka Pesosen kanta oli selvä: Hangoittelijat viedään vesioikeuteen.

Kokouksen puheenjohtaja Olavi Hongisto toi julki pelon vesien riittävyydestä. Ilmoitettu 17.000 litraa vuorokaudessa oli täysin ilmassa oleva määrä, koska halukkuutta hyviin vesiin oli laajalti. Kenties suunnitelmat ulottuisivat Vaasan saakka. Kaikkia koepumppausten tuloksia epäiltiin ja vaadittiin monta vuotta kestäviä koepumppauksia, jotta veden riittämisestä saataisiin jonkinlainen varmuus. Pumppaukset tulisi tehdä myös kuivimpina vuodenaikoina helmikuulla ja heinäkuulla. Monen mielestä tulevaisuus oli sellainen, että putken rakentamisen jälkeen osakaskuntien vedenvientiä olisi vaikea rajoittaa. Vesiyhtiön toimet olivat suora osoitus kiristysmentaliteetista. Kokouksesta laadittiin julkilausuma.

Vasemmalla Alli Rintamäki ja oikealla Tauno Lähderanta

Vesiyhtiö lähetti maanomistajille tarjouskirjeitä saadakseen vapaaehtoisin toimin putkilinjan alle jäävät maat käyttöönsä. Toimitusjohtaja Pesosen mielestä heillä oli hyvä tarjous, joka ei toistuisi. Vesioikeudessa ei tällaisista korvauksista neuvoteltaisi. Tarjouskirjeet saivat aluksi tylyn tuomion. Kuitenkin kävi niin, että monet myöhemmin nostivat tarjotut rahat ja rintama mureni. Jo koepumppausvaiheessa epäiltiin muutamien kaivojen kuivumista pumppauksesta aiheutuneiksi ja ainakin yhden kaivon osalta asia eteni oikeuskäsittelyyn saakka. Päätöksessä todettiin, että syy-yhteyttä saattaisi olla, mutta kaikki korvausvaatimukset silti hylättiin.

Monia ihmetytti salamyhkäisyys, jolla vedenvientiasioita hoidettiin. Huoli kylän tulevaisuudesta oli yhteinen ja näitä tuntemuksia osuvasti kuvailikin lausuma: "Saharan erämaata tästä seudusta tehdään". Vedenotto esimerkiksi sairaalan ym. vastaavan laitoksen käyttöön ymmärrettiin, mutta vessavedeksi ja autojen pesuun kokonaiselle kaupungille…Se oli jo liikaa pyydetty. Katkeruutta yhteiskunnallisia päättäjiä kohtaan ilmeni. Mainittiin, että Kyrkösjärvi aikanaan tehtiin verovaroilla Seinäjoen raakavesialtaaksi. Kuka nyt oli etusijalla? Kyllä prosessin aikana ilmeni selvästi, että vesi vietäisiin. Niin oli päätetty jo ajat sitten "isommissa saappaissa". Vesiyhtiö oli tilannut tarvittavan vesiputken heti alussa. Asiassa ei ollut mitään epäselvää. Kunhan nyt vain käytäisiin lain vaatima prosessi läpi. Pohjavedet kuuluvat kaikille.

Nummijärven "taajaväkinen" on niin kovin pieni osanen tässä hommassa. Kyllähän te sanoa saatte, mutta ei teitä huomioida juurikaan. Neuvotteluilmapiiri ja henki li tällainen. Saahan herrojen kanssa jutella, mutta parempi , kun menette pois, oli yhden maanviljelijän aiheellinen mielipide. Täysin jäi yksi mahdollisuus käyttämättä. "Jos et voi voittaa vihollistasi, niin ryhdy hänen kanssaan yhteistyöhön". Ryhtymättä jäi, eikä tiedetä, olisiko siten jotakin parempia tuloksia saavutettu.

Tämä Kauhajoen "hukkaputki" pääsi parlamenttiin saakka. Kansanedustaja Erkki Pulliainen teki eduskuntakyselyn pohjavesihankkeesta perusteena mm. se, että Kyrönjokilaakson Vesi Oy:n pohjavesihanke tuhoaisi Lauhavuoren kansallispuiston luontoa alentamalla pohjaveden pintaa. Jäihän näin eduskunnan kirjoihin Nummijärven alueesta mainita ja päätelmä; ei tulosta. Seinäjoen kaupunginjohtajaa vastaan tehtiin rikosilmoitus Kauhajoen osakaskunnan toimesta, mutta ei tästäkään sen kummemmin tuloksia tullut.

Nummijärven osalta lähes ainoaksi tulokseksi jäi putkilinjan siirto kulkemaan Ruuhinevan laitaa, kun ensimmäinen linjaus oli maantien rannanpuoleista laitaa läpi asukkaiden pihojen. Samoin kylänmiesten asioinnin tuloksena yhtiössä katsottiin asialliseksi luopua leirintäalueen läheisyyteen aiotusta pumppaamosta. Näitä kylänmiehiä olivat mm. Jukka Ojanpää, Pentti Lammi ja Erkki Kalliomäki. Myös Olavi Hongisto ja Mauno Lehtinen tekivät aktiivista työtä kylän eteen. "Me kaikin panimme niin pirusti hanttiin."

Kaikki oikeusasteet "käytyään" pohjavesi alkoi juosta maakuntaan. Vesiylioikeus vahvisti vedenviennin 1991 päätöksellään, johon osakaskunta tulee vielä vaatimaan purkua. Pohjavedet ovat luikutelleet maakuntaan yli 5 vuotta. Nummijärvi on näivettynyt kun pyy maailmanlopun edellä. Onko syynä ollut vedenvienti vai jokin muu? Taitaapa jäädä selitystä vaille… ainakin oikeaa selitystä.