Franttinm�en nuoria Majaniemen rannassa

Nummij�rven kyl� sijaitsee Kauhajoen kunnan kaakkoiskulmalla Jalasj�rven, Karvian ja Honkajoen kuntien l�hinaapurina. J�rven ranta-alueet ovat p��osin tasaista pelto- ja niittymaata. Nummij�rve� ymp�r�iv�t laajat karujen vedenjakajaseutujen mets�- ja suoalueet. Seudulle ominaisen leimansa antavat my�s Pohjankankaan harjumuodostumat, jotka ovat komeimmillaan Nummikankaan alueella Kauhanevan ja Nummij�rven v�limaastossa.

Pohjankangas syntyi yli 9000 vuotta sitten mannerj��tik�n sulamisen aikana sulamisvesivirtojen muodostaessa hiekasta ja sorasta pitkitt�isen harjun. Nummikankaan korkein kohta on Lapinharju, jonka rinteisiin muinaiset merivaiheet ovat muovanneet kaksi komeaa rantat�rm��. Lapinharjun laki (192 m) on yli 30 metri� Nummij�rven pintaa (160 m) korkeammalla.

Nummikankaan maastossa on my�s erikoisia harjukuoppia l. suppia, jotka ovat syntyneet j��tik�ist� irronneitten j��lohkareiden hautaantuessa j��tikk�jen kuljettaman sora-aineksen alle. My�hemmin n�m� j��lohkareet sitten ovat sulaneet ja sulamisen tuloksena on syntynyt jyrkk�rinteinen, usein joka puolelta umpinainen harjukuoppa. N�ist� supista luonnonsuojelukohteeksi on rauhoitettu Kuivakaivo, jonka syvyys on 11 metri� ja muu ala 100 m x 50 m. Nummij�rven etel�osissa sijaitseva Lapinkaivo on kuitenkin viel�kin suurempi suppa. Sen vedenpinta on 22 metri� l�hell� olevan Lapinharjun laen alapuolella. Lapinkaivo on syv� vesikuopanne, jossa on vett� pari kolme sylt�, ja veden alla on pehme� liejupohja. Kaivon kerrotaan olevan vedenhaltijan asunto ja miltei pohjaton. Joskus Lapinkaivon syvyytt� on yritetty mitata, mutta mittaamisessa ei ole onnistuttu. Er��llekin mittaajalle haltija oli kyll� lammesta huudellut: "Mene ja mittaa Nummen ja Kantin v�li, niin saat tiet�� t�m�n syvyyden". Kerrotaan sellaistakin, ett� ven�l�iset olisivat sodan aikana h�t�p�iss��n ty�nt�neet Lapinkaivoon tykkins�, jotta tykit eiv�t joutuisi suomalaisten saaliiksi. Onpa tiedossa sellaistakin, ett� Lapinkaivon syvyyksiin olisi sotaherrojakin vaunuineen vihollisen ahdistamina joutunut ikiteilleen. Lampeen hukkuneita on yritetty my�hemmin naaratakin, mutta toistaiseksi on haltija omansa pit�nyt. Salaper�isen� ja mustana lampi vartioi salaisuuksiaan.


Lapinkaivo

Pohjankangas on aikoinaan ollut t�rke� kulkuv�yl� Pohjanmaan ja Satakunnan v�lill� l�pi Suomensel�n suomaiden. T�t� samaa reitti� k�yttiv�t my�s h�m�l�iset kulkutien��n H�meenkankaaseen ja siit� edelleen H�meeseen. Pohjankankaalla kulkee viel� nyky��nkin ikivanha harjutie, vanha Kyr�nkankaan kes�tie. Samaista Kangastiet� on joskus kutsuttu "Sikain tieksikin". Tarina kertoo, ett� juuri nuo joka paikkaan k�rs��ns� ty�nt�v�t siat olisivat t�m�n tien keksineet. Ikaalisten Vehuvarpeen siat kyll�styiv�t kotitanhuihinsa ja l�htiv�t vapaudestaan nauttien talontakaisille kangasmaille ja menn� r�h�tteliv�t eteenp�in nummia ja kankaita virstakaupalla, kunnes vihdoin p��tyiv�t Kokon talon kujalle Kauhajoella. Takaa-ajajat s�nt�siv�t sikojen per�ss� n�iden viitoittamaa reitti�, jota he sitten my�hemmin my�s palasivat. N�in tuli "Sikain tie" pyykitetyksi.

Kauhajoen Havusesta tullaan Nummikankaalle, jota jatkuu parin peninkulman matka Nummij�rven suuntaan. Nummikankaan sel�ll� on neva, jota sanotaan Peninkuulemanevaksi. Nevan laidassa on ennen ollut virstantolppa, ja siihen on p��ttynyt "peninkuulema" Havusesta. Kankaan keskimailla on V��rin kangas, ja nimi selittyy siten, ett� v��ril�isill� l. V�yrin asukkailla on entisaikana ollut t�ll� kohdalla tieosa.

Vanhoista k�r�j�p�yt�kirjoista ilmenee, ett� tienpito- ja jakoasioilla oli t�rke� osuus k�r�jill�. Tieasioita koskevista riidoista ja p��t�ksist� on merkint�j� Nummikankaan ja Nummij�rvenkin osalta. Elokuussa 1610 k�skynhaltija Eerik Aake, laamanni Yrj� Juhonpoika ja lainlukija Hannu Jaakonpoika suorittivat jakotoimituksen Isonkyr�n pappilassa H�meenmets�n eli Kyr�nkankaan tiest�. Lapuan kes�k�r�jill� 1647 p��tettiin antaa viel� maksamatta oleva viljakappa savulta ilmajokelaiselle Sakari Paavonpoika Talvitielle sillan rakentamisesta H�meenmets��n. T�m� silta lienee ollut juuri Nummijoen ylitt�v� silta. Vuonna 1660 isokyr�l�iset saivat aikaan sopimuksen tienpidosta Nummij�rvell� heid�n tieosuutensa l�hell� asuvan Simo Antinpojan kanssa, joka vaati vain 6 kupari�yri� savulta. T�m� Nummij�rven it�puolta kulkeva reitti oli eritt�in t�rke� yhteys H�meeseen. Tie ja sillat haluttiinkin pit�� kunnossa koko etel�isen Pohjanmaan yhteisin voimin.




Nummijoen siltaty�maa


Nummijoen silta ja Joensivun talo

Kanttiin johtava tie oli viel� 1600-luvun loppupuolella niin vaikeakulkuista, ett� matkaa tehtiin ratsain. Kerrotaan nummij�rvisen piika Maria Erkintytt�ren vuonna 1684 pudonneen hevosen sel�st� ja menett�neen lapsensa, kun h�n oli ollut oli ollut palaamassa Kantista kotiinsa Nummij�rvelle. Maria oli tuolloin ollut kymmenett� viikkoa raskaana, ja h�n oli saanut kihloina hopeanapin ja kolme valkoista runstykki� turkulaisen kauppiaan rengilt�, joka oli p��si�isen pyhin� ollut Nummij�rvell�.

Suomalaisasutuksen syntyess� ja vakiintuessa 1200-luvulla Kyr�nmaalla ja Etel�-Pohjanmaalla liikkui lappalaisia, jotka elannokseen kalastelivat ja mets�stiv�t. Keskiajalla lappalaiset kuitenkin siirtyiv�t et��mm�lle vedenjakajatienoolle, mutta Nummij�rven naapuripit�j�ss� Karviassa ja Parkanossa on viimeisten lappalaisten kerrottu sekoittuneen suomalaisv�est��n. Paikannimist� ja er��t lappalaissanat ovat viel�kin j��ntein� n�ist� ajoista.

Nummij�rven etel�p��ss� on edelleen useita Lappi-nimisi� paikkoja. N�ist� ehk� tunnetuin on j��kauden aikana syntynyt Lapinkaivo, johon tarinan mukaan on aikoinaan upotettu lappalainen. 1600-luvun loppupuolella Johannes Schefferus kirjoitti lappalaisten kaikkoamisesta ja poismuuttamisesta Suomen alueilta, mutta totesi heid�n matkallaan pys�htyneen Lapinkaivon alueella, josta nimikin on alkunsa saanut. Johannes Tornaeus kuvailee Lapinkaivoa: "Keskell� suurta H�meen mets�� on n�ht�viss� pieni, py�re� j�rvi, jota ymp�r�i kuin ihmisk�sin tehty hiekkavalli ja jota asukkaat sanovat Lapinkaivoksi". My�s Lapinharjusta on 1670-luvulta tieto, jonka mukaan harjun laella lappalaiset ovat polttaneet merkkituliaan. Merkint�j� on my�s Lapinnevasta, Lapinkorvesta, Nummij�rveen virtaavasta Lapinluomasta ja l�nsirannan Lapinlahdesta sek� Lapinniemest�. Isojakokartoissa n�kyy lis�ksi Lapinneva, Lapinluoman tila, Lapin ulkopalsta , Lapinkellari ja Lapinkorven hautatie.

Nummij�rven seutu kiinnosti yl�satakuntalaisia erinomaisten kalastus- ja mets�stysalueittensa vuoksi. Lemp��l�isill� oli Kauhajoella kalastus- ja er�omistuksia, mutta Nummij�rven osalta n�ist� ei kuitenkaan ole tietoa. Suur-Sastamalan, Tyrv��n ja Karkun alueen asukkailla sen sijaan on ollut er�oikeuksia ja er�sija Nummij�rvell�, mm. karkkulaisilla talollisilla Matti Ikkisell� ja Tapani Pakkalalla. H�meenkyr�n osalta l�ytyy maininta Lauri Kiialan ja H�yt�l�n Pekan yhteisest� er�sijasta 15 peninkulman p��ss� Nummij�rvell�, jossa heill� tiett�v�sti on ollut kalamaja Majaniemess�. Vuonna 1557 Ruotsin kuningas Juhana III oikeutti Kauhajoen uudisasukkaat kalastamaan muun muassa Nummij�rvell� lemp��l�isten sit� est�m�tt�.

Nummij�rven alueella on er�nk�yntiin liittyv�� sanastoa paljon. Sesonkipyynti� varten rakennettiin majoja. N�iden majojen nimet viittaavat pieniin savupirtteihin, joita k�ytettiin tilap�isasuntoina, saunoina ja kaskiviljan kuivatukseen. Nummij�rvell� t�llaisia nimi� edustavat Majaniemi ja Majaharju sek� Ylimysj�rvell� Majamaa ja Majamaan ranta.

Satakuntalaiset pitiv�t pitk��n tiukasti kiinni oikeuksistaan Nummij�rveen yritt�en kiist�� kauhajokisten nautintaoikeuden j�rveen. Varsinainen rajank�ynti k�ytiinkin vasta 1770-1780 isonjaon yhteydess�, jolloin Nummij�rvi tuli virallisesti ja lopullisesti liitetyksi Kauhajokeen.

Nummij�rven asutuksen historia noudattelee yleisesti samoja piirteit� kuin Etel�-Pohjanmaan muukin asutuksen syntyhistoria. Tiett�v�sti lappalaiset olivat Nummij�rven ensimm�isi� asukkaita, mutta toisaalta Ilmajoen kirkkoherra Gabriel Peldanin kertoman mukaan 1740-luvulla alueella liikkui my�s isoja, haisevia j�ttil�isi�, jotka eliv�t maata viljelem�tt� ja pysyv�� asuinsijaa rakentamatta. Heid�n kerrotaan my�hemmin puolustautuneen Lauhanmaan kivijatojen suojissa, kunnes sinnekin kaikui kirkonkellojen kumina. Aikaan yhdistet��n pakanuus ja hiidentiet, jotka liittiv�t pakanuuden ajan keskuksia toisiinsa. Nummij�rven alueella kulki perim�tarun mukaan ikivanhan Kyr�nkankaan kes�tien varrella hiiden teit�. N�ille teille ei uskallettu rakentaa, hiidenv�ki kun riensi ilmassa humisten ja mumisten omaa tiet��n kylm�n tuulenvireen saattelemana. Alueen historiassa vuorottelevat tosi ja taru sulassa sovussa.

Vuonna 1668 veljekset Frans ja Yrj� Pietarinpojat perustivat uudistilan H�meenmets��n Nummij�rvelle Majaniemi -nimiseen paikkaan, miss� kukaan ei ollut aikaisemmin asunut. Kolmisen vuotta my�hemmin kauhajokinen Evert Sipinpoika asettui n�iden naapuriksi Nummikoskelle.

Hopmanni Juhana Forsman teki ilmeisesti tarkastusretken Kauhajoelle kev��ll� 1672 ja jakeli samalla lupakirjoja uudistilojen perustamista varten. Samana vuonna Frans ja Yrj� Erkinpoika saivatkin vahvistuksen Nummij�rven uudistilan raivaukseen Majaniemeen. V�h�n my�hemmin talo j�i Frans Erkinpojalle ja sitten edelleen h�nen v�vylleen Niilo Klemetinpojalle.

Nummij�rven uudistilalle muodostui v�hitellen laajat maa-alat, jotka ulottuivat Karvian rajasta aina Hyyp�njoelle saakka.

Varsinaisia viljelysmaita raivattiin todenn�k�isesti ensimm�isen� Majaniemen, sittemmin Rantin ja my�hemmin Franttinm�keen. Seudun alueet olivat yleens� hallanarkoja. Franttinm�ki oli kuitenkin l�hell� j�rve� ja korkealla paikalla, jossa ei halla juuri niin herk�sti vieraillut, eik� paikka ollut liialle m�rkyydelle altis. Viljely� haittasi kuitenkin maan kivisyys. My�hemmin Franttinm�ess� viljeltiin menestyksellisesti nisua eli vehn��. Franttinpuolta ts. Nummij�rven l�nsipuolta onkin kutsuttu "nisupuoleksi" ja Nummenpuolta "pettupuoleksi". Tosin Franttillakin jouduttiin pahimpina "kaletalavina" turvautumaan pettuleip��n. T�llainen talvi oli esimerkiksi n�lk�vuonna 1867, jolloin talvella oli jopa parin viikon ajan 40 asteen pakkaset ja hein�latojen ymp�rill� viel� juhannuksenakin saattoi olla vahvat lumihanget.

Franttinm�ki on ollut yksi Kauhajoenkin vanhimmista asumispaikoista. T�lt� Nummij�rven l�ntiselt� t�yr�lt� on tehty kivikautisia talttal�yd�ksi�. Samoin Kalliom�en Aittooniemest� on l�ydetty kivikautinen esine.


Kuva Franttin talon pihalta

Nummij�rven maanomistusoloja leimasivat riitaisuudet, joista kertoo esimerkiksi 1668 talvik�r�jill� k�sitelty nummij�rvisen Jaakko Pertunpojan valitus omasta ja osaveljiens� puolesta. Jaakko valitti, ett� H�meen puoleiset uudistilalliset tekiv�t paljon pahojaan. "Toisinaan he liittyv�t joukkoihin", niin kantaja kertoi, "ja aseilla varustettuina hy�kk��v�t t�m�n puoleisten uutistilallisten kimppuun heid�n niityill�ns�. T�n� talvena he ovat kolmelta uutisasukkaalta v�kivalloin anastaneet 30 h�kki� heini�, edellisin� vuosina yhteens� l�hes 40 h�kki� heini�. Ellei sellainen menettely tule pian kostetuksi, niin mainittujen uutistalollisten on siirrytt�v� pois asumuksistansa". Valittaja pyysikin tuomaria ja lautakuntaa mahdollisimman pian kokoontumaan "tuon puolen" tuomarien kanssa tekem��n jonkin p��t�ksen uudistilallisten keskin�isten tilus- ja rajariitojen lopettamiseksi. K�r�j�kansan toivomuksena esitettiin, ett� t�m�n puoleiselle uudistilalliselle my�nnett�isiin tiluksia sinne asti, kun he pitiv�t siltoja ja teit� kunnossa.

Hein�niittymaista oli kova pula aina 1900-luvun alkuun saakka. Ylimysj�rvell� tehtiin hein�� ja kaikista mahdollisista "nevasulukoista kalahittiin" karjanrehua. Hein�niittymaiden kova tarve saikin sotilaan leski Lyydi J�rvim�en kirjoittamaan Juho Raitiolle kes�kuussa 1919 alla olevan kirjeen.

Kauhajoki 12/6 19

Hyv�� p�iv��!

Tervehr�n teit� Herra JR, vaikka en kyll� teit� tunnekaan vaan olen teit� kysellyt Ihmisilt� sill� ett� voisin kysy� teilt� niit� nevoja jotka ovat t��ll� teid�n ulkosaroilla jotka olette ostaneet Korhosen Is�nnilt� ja onko siin� viel� toinenki ostaja jota ihmiset puhuivat kokon porvarinki olleen siin� teir�n kans yhti�s tai ostaneen niit� niill� saroilla olis v�h�n niitty maata tai sit� nevaa siin� Ylymmys j�rven takana jota nimitet��n Ylymmys nevaksi ja siit� sais v�h�n niitetyksi vaikka kyll� se huonua mutta kun ne Ihmiset sit� on niitt�neet niin min� ajattelin ett� min� Pyyd�n niit� nevoja ja min� pyysin niit� jo korhosen is�nnilt� mutta ne kehuivat ett� ne on teille myity ne mett� saraat sielt� ja min� P��tin ett� min� pyyd�n niit� teilt� niitt��kseni Niit� nevoja eres t�ksi kes�ksi vaikka kyll� min� meinaan pyyt�� niit� piremm�ksi aikaa Eres 6 reksi vuoreksi tai 6 kes�ksi niittu maakseni ja kyll� se on kurja jonka t�ytyy nevalta hein�� yritt�� mutta kun t�ytyy kun ei ole Itsell� yht��n niittu maita ja ne korhosen is�nn�t kehuivat ett� ei niit� ole kukaan koskaan tullut Pyyt�m��n Wain on niitetty pyyt�m�tt� mutta vaan en min� mutta min� ajattelin Ett� min� kysyn ett� on vapaampi niitt�� ja kyll� min� sitte teen jonku markan frahtiaki olkaa siis hyv� ja vastatkaa jos mahrollista niin my�nt�k�� t�m� Pyyt�m�ni niittu neva minulle ilman mit��n estett� Piirsi sotilaan leski E Lyydi J�rvim�ki

Osote
Lyydi J�rvim�ki
Nummij�rven kyl�
Kauhajoki

Kauhajoen Nummij�rven kyl�n Nummenm�elle kohosi aikoinaan pit�j�n vanhin torppa. My�s pit�j�n ensimm�inen krouvi sijaitsi Nummen majatalossa eli kestikievarissa. Uudisasukas Simo Antinpoika perusti vuonna 1680 majatalon Nummij�rvelle. Krouvin pitoon syrj�isess� Nummij�rven kyl�ss� oli p�tev�t syyt. Kyr�nkankaan kes�tie sivusi Nummij�rven kyl��, joka sijaitsi pitk�n mets�taipaleen puoliv�liss�, joten krouvi oli lev�hdyspaikkana hyvinkin tarpeellinen matkalaisille. Krouvin pito ei tietenk��n yksist��n kannattanut. Majatalon pito-oikeus lis�si v�h�n kannattavuutta, ja toiminta jatkuikin pitk��n. Edullista oli my�s se, ett� krouvin omistajat olivat vapaat vanhoista p�iv�t�ist�, uusista p�iv�t�ist� ja kyytirahoista.


Nummij�rven talo
pihalla Alf. Lehtinen vanh. tytt�rineen

Knuuttila, Nummij�rvi ja Keturi toimivat kestikievareina vuosikymmenet. Knuuttilan is�nt� Juho Rein valitti kuitenkin vuonna 1707, ettei h�n en�� pysty pit�m��n yll� kestikievaria, koska kestityst� ja kyydityst� vaadittiin h�nen mielest��n aivan liian paljon 7:4 hopeataalarin palkkaa ja ruodutusvapautta vastaan. H�n oli jopa valmis luopumaan majatalon pit�misest�, jos ei saisi parempaa palkkaa. Oikeus katsoikin Reinill� tosiasiassa olevankin raskaampaa kuin muilla jo sota-aikaisten kyydityskustannustenkin vuoksi. Etuk�teiskustannuksia kun vain vaivoin onnistui perim��n takaisin. Oikeus tarjosi kestikievarin pitoa muillekin, mutta kukaan ei halunnut sit�. Rein joutuikin varakkaimpana talollisena edelleen kantamaan kestikievarin pitorasituksen.