Toinen maailmansota riehui parhaimmillaan. Suomalaiset valtasivat takaisin talvisodassa menett�mi��n alueita. Saksa hy�kk�si it�� kohti, oltiin asevelji�. Kes� -41 oli kuuma ja kuiva, oli ukkosenilmoja, jotka sytyttiv�t mets�paloja. Parhaimmillan oli 3 mets�paloa, kaikki ukkosen sytytt�mi�. Yksi oli Hytyysen haudan maastos, toinen oli Koihnas ja kolmas oli Keevelin mets�palo, siell� paloi suuri alue, se on Nummikankaan puolessa v�liss�.

Kyl�n opettaja Heikki Vanamo oli v�h� niin kun kyl�n palop��llikk�. H�nell� oli puhelin ja kirkolta soitettiin mik� miloinkin oli tilanne, miehi� piti saada sammutust�ihin. Min� olin h�nell� l�hettin� monta kertaa kun meill� oli puhelin, piti vied� k�skyj� kyl�n miehille. Yksi matka on j��nyt hyvin mieleen kun piti vied� k�skyj� tuonne j�rven l�nsipuolelle.

Ensimm�inen paikka oli M�enp��n Iivari, oli aamu 7 mais. Min� yritin saada Iivaria hereille kun h�n nukkui ja kuorsas, min� retuutin sit� kauvan aikaa mutta en saanut hereille, olin liian arka ja lapsellinen, olin vasta v�h�n toisella kymmenell�. Seuraava paikka oli Hormaluoman Jaakko, Hormakaupiksi kutsuttiin kyl�n kesken. En ollu koskaan miest� n�h�ny mutta tiesin miss� asuu kun neuvottiin. Menin Kaupin tupahan ja j�in ovipieleen seisomaan, sanoin asiani. Jaakkoo oli juuri her�nny, istui s�ngynlaidalla ja aukoi paulapieksun nauhoja ja katteli kiukkuusta mun p��lleni ja kysyi ett� kuka sun sellaaselle asialle on l�hett�ny. Min� sanoon ett� kyl�n opettaja on antannu mulle listan johona on teid�kin nimi (silloon oli opetettu ett� kaikkia vanhempia ihmisi� pit�� sanua teiksi.) Sitte se Kauppi hypp�s pystyhyn ja tuli mun etehen ja otti mua kurkuusta kiinni, nosti mun niin yl�h� ett� p�� jys�hti kattohon. En muista mit� kaikkia se multa kyseli enk� pystyny mit�� vastaamahan, kun henki ei kulukenu. Kai sen lopulta k�si v�syy ja se laski mun hiliaa alaha ja kohta kun se p��sti irti, niin min� ovenraosta pihalle ja hypp�sin py�r�nselek�h�n ja l�h�rin Franttim�ki� kohore, enk� uskaltanu taani kattua.

Kolomas paikka oli Kalliom�ell� kun Viitam�en Lauri oli siell� p�iv�miehen� ja sen piti k�yd� k�skem�s Keevelin mett�palohon. Sit� en tied� menik� Hormakauppi sinne mutta kyll� se ainaki tieron sai. Kauppi oli sitte joskus is�� hieromas ja min� olin jo aikuunen mies, niin min� kysyyn Kaupilta ett� muistakkos kuinka sin� mua kohtelit, ei se muistanu mutta se nauraa kihajutti nikun Mooses Pessi, se oli sen mielest� kauhian mukavaa. Jaakoon sanontoja on s�ilyny kansan suus, yksi oli semmoonen kun Jaakkoo oli vaihtanu palokyp�r�n Rannan Villeelt� ja antanu siit� 5 kappaa rukihia. Se oli menny Viidan taloon sivuutte ja oli huutanu pihalla oleville miehille, ett� viiskappaa puonalla ja men�� ett� huikuu.
N�it� muisteli Sakari Albertti Kulmala