Tampereen yliopiston aluetieteen laitos teki kylätutkimuksen Nummijärvellä 1978. Tutkimusryhmä kirjasi huomioitaan kylän elämästä ja teki myös suuren joukon ehdotuksia kylän kehittämiseksi. Tutkimusretken johtajana oli professori Lauri Hautamäki.

Tutkimusryhmä laati työstään raportin, jossa muun muassa mainitaan tehtävän aloite seurakunnalle ja Suomen Punaiselle Ristille vanhusten toiminnan lisäämisestä. Raportissa tulee myös esille, että kylän syrjäosien vanhukset saattaisivat olla kiinnostuneita asumisesta kylän keskustassa, eikä heidän olisi pakko muuttaa kirkonkylään. Jokin vanha rakennus, esim. meijeri, voitaisiin ehkä peruskorjata vanhusten vuokra-asunnoiksi.

Nämä olivat ensimmäisiä ylöskirjattuja ajatuksia ikääntyneiden ihmisten asuntotilanteen parantamiseksi oman kyläkunnan voimin.

1979 Nummijärven maatalousjärjestöt asettivat toimikunnan tutkimaan tonttialueiden saantimahdollisuuksia kylän alueelta. Olavi Hongisto ja Erkki Kalliomäki valittiin tekemään esitys kunnanjohtaja Jouko Virtaselle. He ehdottivat, että kunta ostaisi Saima Keski-Nummen perikunnan omistaman, kylän keskellä sijaitsevan runsaan kymmenen hehtaarin maa-alueen ja esittivät maa-alueen varaamista kokonaisuudessaan asuntorakentamiseen. Jouko Virtanen suhtautui asiaan lämpimästi, mainiten muun muassa: "Kyllä se kunnalle on hyvä pala."

Kaupat kunnan kanssa syntyivät. 25.3.1979 Erkki Kalliomäki jätti Nummijärven maatalousjärjestöille ehdotuksen asunto-osuuskunnan perustamisesta.



Kauhajoella oli tuolloin alettu rakentaa vanhusten asuntoja yhdistysten rahoituksen pohjalta. 1980 Erkki Kalliomäki teki toisen esityksen maamiesseuran ja pienviljelijäyhdistyksen syyskokoukselle asunto-osuuskunnan perustamisesta. Järjestöt asettivat toimikunnan viemään asiaa eteenpäin. Toimikunnan jäseniksi tulivat Olavi Hongisto, Eevi Viertola ja Saara Lehtinen sekä kylätoimikunnan edustajaksi Mauno Lehtinen. Kylälle jaettiin tiedustelu, jossa pyydettiin kannanottoja erilaisiin asuntovaihtoehtoihin. Vastauksia tulikin kiitettävästi. Monet vastaajat ilmaisivat halunsa asua omassa kylässä elämänsä loppuun saakka. Laitoshoitoa moni kyläläinen vieroksui.

Toimikunnan työ ei lähtenyt matkaan ja koko hanke näytti hautautuvan. Erkki Kalliomäen ja Olavi Hongiston aktiivisuuden ansiosta ja Olavin kutsumana pidettiin neuvottelutilaisuus Rauma-Repolan huvilalla 9.1.1983. Neuvotteluun osallistuivat myös Kauhajoen Vanhaintuki ry:n ? puheenjohtaja Antti Opas ja sosiaalijohtaja Jaakko Metsäranta sekä Pentti Rinta-Pukkila ja Onni Nurmela.

Rakentaminen Nummijärvellä tapahtuisi Kauhajoen Vanhaintuki ry:n toimesta. Kyläkunnat olivat kovasti myötämielisiä vanhustentalohankkeelle.

22.8.1983 oli päästy niin pitkälle, että Kauhajoen Vanhaintuki ry. voisi aloittaa rakentamisen. Talon rakennustoimikuntaan nimettiin kylän edustajiksi Olavi Hongisto, Erkki Kalliomäki ja Pekka Talvitie. Lokakuussa 1983 yhdistys ilmoitti, että rahoitus on vielä puutteellinen, eikä rakentamista voida aloittaa.

Kyläläisten keskuudessa alkoivat mielipiteet käydä vahvasti itse tekemisen suuntaan. Maatalousjärjestöjen johtokunnat ryhtyivät lähinnä Erkki Kalliomäen aktivoimina asioimaan rakentamista kyläkunnan omana hankkeena. Oli syntynyt tilanne, ettei oikein tiedetty, kuka rakentaa Nummijärven vanhustentalon. Ainoa vaihtoehto oli perustaa oma yhdistys. Kalliomäen Erkki hankki mallisäännöt ja uuden yhdistyksen perustava kokous pidettiin Salakarissa 7.3.1984.



Nummijärven Vanhusten tuki ry. merkittiin rekisteriin 7. toukokuuta 1984. 14. toukokuuta Mms ja Pvy totesivat kokouksessaan, että vanhustentalotoimikunnan tehtävä on tältä osin suoritettu ja uusi yhdistys jatkaa omin voimin. Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin puheenjohtajaksi Erkki Kalliomäki, sihteeriksi Leena Juurakko, jäseniksi Olavi Hongisto, Pentti Santala, Sakari Kulmala, Kaija Kaunisto, Anna-Maija Kallio, Artturi Aaltonen, Taisto Tammela, Anna Hietakangas ja Paavo Hietakangas. Näin Koivumäki - Nummikoski - Nummijärvi yhyttivät yhteen avittamaan toinen toistansa, olemaan mukana niin myötä- kuin vastamäessäkin. Uuden yhdistyksen kokouksessa 21.3.1984 päätettiin vanhustentalon rakentamisesta ja annettiin johtokunnalle toteuttamisvaltuudet.

Moninaisten vaiheiden jälkeen talon rakentaminen käynnistyi toukokuun puolivälissä 1984. Rakentamisen rahoitukseen saatiin lainaa Osuuspankilta sekä Kauhajoen kunnalta, joka myös takasi pankin lainat.

17.5.1984 johtokunta perusti yhdistyksen tueksi tukirahaston, johon toivottiin saatavan lahjoitusvaroja.

Rakennustyön asioita hoitamaan valittiin iskuryhmä, johon tulivat Erkki Kalliomäki, Pentti Santala, Paavo Hietakangas, ja Pekka Talvitie. Pekka tuli rakennuksen alkuvaiheen mestariksi. Varsinaisena rakennustoimikuntana oli johtokunta. Kökkätyöstä tehtiin oma organisaationsa, jossa toimivina henkilöinä olivat Sakari Kulmala, Taisto Tammela, Olavi Hongisto, Leena Juurakko, Anna-Maija Kallio ja Kaija Kaunisto.

Kauhajoen Vanhaintuki ry:lle tehty maanvuokraussopimus siirrettiin Nummijärven Vanhusten tuki ry:lle 19.kesäkuuta ja allekirjoitettiin 31. kesäkuuta 1984. Kunnan lainaa saatiin 200.000 markkaa, Kauhajoen Osuuspankin lainaa samoin 200.000 markkaa, kunta antoi myös starttirahaa 15.000 markkaa. Päivätyökeräys tuotti 105 työpäivää.

Matti Aropanula ja Pertti Talvitie laativat talon piirustukset. Sähköistyksen hoiti Alpo Niemistö ja putkityöt Reijo Rinta-Könnö. Varsinaisissa rakennustöissä olivat Pertti Talvitie, Matti Vatunen, Verner Kulmala, Pekka Talvitie ja Timo Pakkala. Asiainhoitajana toimi Erkki Kalliomäki. Tuolloin sattui erityisen kova pakkastalvi, joka viivytti jonkin verran rakentamista. Asteita oli kahden kuukauden ajan reilut 30.

Talkoopäiviä kertyi lopullisesti 250. Johtokunnan jäsenet ottivat omissa nimissään tarvittavat 100.000 markan lisälainat. Raha-automaattiyhdistykseltä anottiin 120.000 markan avustusta, mutta RAY hylkäsi anomuksen. Myöhemmin RAY antoi 90.000 mk:n avustuksen. Talon kokonaiskustannukset nousivat 507.000 markkaan.

Johtokunnan jäsen Olavi Hongisto kuoli 1984. Olavin äkillinen poismeno oli järkytys. Hän ei koskaan saanut kokea yhteisen hankkeen valmistuvan. Olavin nimeä kantavan muistorahaston tuotto sijoitettiin tukirahastoon.

Uuden talon nimestä järjestettiin kilpailu, jonka tuloksena saatiin 36 ehdotusta. Kahdella äänestyksellä nimeksi valittiin Nummikoti, jota olivat ehdottaneet Saara Ilmoni, Jouni Leppä ja Maija Harjaluoma. Heitä muistettiin pienellä lahjalla.

Nummikodin ensimmäiset asukkaat, Raakel Nummikoski, Raakel Hietalahti ja Vilho Hahto tulivat toukokuun alussa 1985. Vähän myöhemmin uuteen kotiinsa muuttivat Martta Nevala, Sulho ja Saima Rantamäki ja Anselmi ja Signe Syysmäki.

Nälkä kasvaa syödessä, kuuluu vanha sanonta. Syksyllä 1985 käytiin keskusteluja uuden rakennushankkeen toteuttamisesta. Taloja suunniteltiin ostettavan eri puolilta kylää ja käsiteltiin monia eri vaihtoehtoja.

1985 loppuvuodesta rakennushanke alkoi kehittyä piirustusasteelle. Suunnitelma käsitti 8 huoneistoa ja saunan sekä yhteistilat. Rakennuskokonaisuuden suunnitteli Timo Kulmala.

1985 syyskokouksessa johtokunta sai valtuudet hankkeen toteuttamiseen. Syksyllä saatiin myös tietää, että Yhteisvastuukeräyksen varoista on rahoitettu erinäisiä mittaviakin rakennushankkeita. Tämän tiedon innoittamana yhdistyksen johtokunta teki 8 huoneiston hankkeen lisäksi laajennetun suunnitelman, jonka nimeksi annettiin Pohjankankaan palveluasunnot. Luonnokset toimitettiin Suomen kirkon seurakuntatoiminnan keskusliitolle. Tämä suunnitelma ei lähtenyt matkaan, sen sijaan asuntohallituksen suunnalla hanke eteni, kylläkin vaivalloisesti. Yliarkkitehti Aino-Virpi Maamies suhtautui asiaan kovin pessimistisesti. "Mitähän te sinne Nummijärvelle tämmöisiä suunnittelette. Jos tultaisiin siellä käymään, niin onko sinne auratut tiet?" Hankalalta tuntui viedä rakentamista eteenpäin.

Suunnitelmissa oli myös lämpökeskus, joka palvelisi koulun ja mahdollisesti Salakarinkin tarpeita. Tässä pattitilanteessa oli vaihtoehtona C-talo, joka voitaisiin tehdä täysin omarahoitteisena. Kunnanjohtaja Jouko Virtanen kannusti ylläpitämään aravahanketta ja toimimaan sen hyväksi. Lopulta tämä sitten toteutuikin, kun asuntohallituksen  toimistopäällikkö Markku Hainari teki päätöksen hankkeen hyväksymisestä nimenomaan yhdistyksen omana, niin sanottuna työkunnan urakkana.

Toukokuussa 1988 asetettiin rakennustoimikunta, johon valittiin Erkki Kalliomäki, Pentti Santala, Paavo Hietakangas, Sakari Kulmala ja Leena Juurakko. Kauhajoen Osuuspankilta saatiin lainaa, samoin Postipankilta ja asuntohallituksen lainaa 1.1 miljoonaa markkaa. Talojen kokonaiskustannukset olivat 1.9 miljoonaa markkaa.

Talot rakennettiin kurikkalaisen Betoninummen valmistamilla elementeillä, sähköistyksen hoiti Sähkömanu ja putkityöt Reijo Rinta-Könnö Kauhajoelta. Lopulliset piirustukset laati Pertti Talvitie ja rakentamisen valvojana toimi Jarmo Kulmala.

Merkillepantavaa uudessa hankkeessa oli, että kukaan kylällä ei "nikotellut" tämän asian suuntaan. Johtokuntakin oli valmis ottamaan lähes kahden miljoonan markan summan hoitoonsa kuin lahtari vasikan. Taloutta pidettiin kuitenkin tarkasti silmällä kuin rottaa aitan alla.

Kyläläiset ahkeroivat taas kökkätöissä ja niistä pidettiin tarkkaa kirjaa.

Rakentajina olivat Seppo Talvitie, Kalevi Kytöviita, Armas Rantala, Taisto Tammela ja Veikko Nummiranta.

Loppukatselmus 1.10.1990

Johtokunta perusti Nummikodin tukirahaston, johon alueen ihmiset ovat antaneet mittavat määrät rahalahjoituksia. Tämä osoittaa, että Nummikoti on ollut hyvä asia ja tärkeä kylälle. Kymmeniä kertoja johtokunta on kirjannut tukirahastolle todella tunteella annettuja lahjoitusvaroja.

Tukirahaston varoin on tehty teatteriretkiä. Asukkaiden iloksi on kesäisin hankittu kukat asuntojen kuisteille. Vuosittain on pidetty Nummikodin väen yhteinen kesäillanvietto ja joulujuhla. Asukkaiden merkkipäiviä on muistettu pienin lahjoin. Yhdistyksen edustajat ovat vieneet kukkatervehdyksen poismuuttaneiden asukkaiden siunaustilaisuuksiin.

Leena Juurakon aloitteesta ja asioimana toteutettiin Leena Kalliomäen suunnittelema adressi, jota myydään Nummikodin tukirahaston hyväksi.

Paljon on ollut antamisen iloa ja hyvää tunnetta siitä, että Nummikoti on voitu tehdä kyläänsä palvelemaan ja olemaan myös turvapaikkana kohtuullisin kustannuksin.



Ensimmäinen talo valmistui 1985