Mustalaiskuormat olivat tuttuja Nummij�rven teill� vuosikymmenet. Mustalaisvieraista vakituisimpia olivat Konstu ja Iita Lanti ja Liinu Romu sek� Jalamari Tuohim�ki. Vakituisia kyl�paikkoja l�ytyi Hietamatissa, Kulmalassa, Lautam�ess�, Kalliom�ell�, Viitalassa, Juurakossa, L�hdetkorvessa, M�enp��ss� ja Kulmalan Herran luona.

Juurakkoon saapui kes�ll� hein�aikana tummia vieraita ja he pyysiv�t ruokaa. Talon v�ki oli seiv�st�m�ss� hein��. Juurakon "�itee" kertoi vastanneensa, ett� seiv�stet��n nyt ensin porukalla n�m� hein�t ja menn��n vasta sitten sy�m��n. Vaan eip� sopineet hein�ty�t tummille ja ilman ruokaakin tuntuivat p�rj��v�n ja j�iv�tkin.

Er��n� joulunakin tutut tummat vieraat asettuivat taloksi entiseen tapaansa Juurakossa, jossa v�ke� omastakin takaa tuolloin oli 15 henke�. Ja niin sitten tummien ja valkolaisten yhteinen joulu vietettiin, eik� kummaltakaan taholta suurempia murinoita kuulunut.

Kalliom�elle tuli kerran mustalaisvieraita seitsem�ll� hevosella. Porukka pyysi Kalliom�en Nikolta lupaa saada keitt�� lammasperunoita. Niko v�h�n vastusteli: "Voitta vaikka varaastaa, kun teit� on nuon palio". Lupa kumminkin heltisi. Tummat latasivat pyykkikiville suuren valurautapadan, jossa oli kierretty "kripa". Pataan pantavaksi tummat olivat saaneet hevosen vaihdossa lampaan. Lammaspataa odotellessa Iita siin� Konstua kehuskeli: "Kyll� sin� Konstu oot hyv� kauppamies, kun sait lampahan hevoosen v�li�." Lammas tapettiin ja lihat pantiin v�litt�m�sti pataan. Muutamat naiset pisteliv�t raakaa lihaa suuhunsa jo lahtauksen aikana. "Kakarat" kiersiv�t l�hitaloissa kerj��m�ss� leip�� ja saivatkin. Perunoitakin saatiin pataan kiehumaan ja koko lammas keitettiin kerralla. Ruokailun j�lkeen koko "mustalaasrevohka" l�hti taas jatkamaan matkaansa.

Saarnamiehet ovat kuuluneet Nummij�rven katukuvaan i�t ja ajat. Tunnetuin heist� oli velii Jussi Ojainv�li, joka paremminkin Ojaanv�lin Jussina tunnettiin. Jussi oli kotoisin Kurikasta ja itse��n h�n kuvaili seuraavasti: "Min� olen kuin enkeli, luonnon lapsi murheita vailla."

Jussi kulki "suomet ja saaret" Karjalaa my�ten. H�n oli oivallinen tarinankertoja, jota pidettiin taloissa "t�yspoortissa". Jussilla oli kymmeni� kalajuttuja Sotkanluomalta, Talasluomalta ja monista kiehtovista paikoista. Em�nn�t vain joskus moittivat, kun Jussi "pirskahutteli tupakkisylyki�" lattialle. Saarnamiehen� h�n kumminkin oli pidetty. Ty�nteko h�nt� ei suuremmin houkutellut, vaikkakin h�n Kalliom�ell� kuokki kolme peltoa. H�nell� oli kyl�- ja sananjulistuspaikkoja esimerkiksi Saranp��ss�, Kalliom�ell�, Viitalanpiiriss� Harjun Iiskan luona, L�hdetkorvessa jne. Jussin polkupy�r�n "takajopparilla" oli vanerista tehty kaps�kki, jossa kulki mukana koko h�nen maallinen omaisuutensa. Kaps�kin sis�lt� oli ainakin seitsem�n s�pin takana. Tiett�v�sti kukaan ei koskaan p��ssyt kurkistamaan laukun sis�lle. Ainakin lapsia t�m� monen munalukon takana oleva aarrearkku kiinnosti ylett�m�sti.

Hurskaana miehen� Jussi tulkitsi pyh�n kirjan sanat juuri niin kuin siell� sanotaan silt�kin osin kun pipliassa kehotetaan "Annettakoon viinaa murheelliselle". Velii Jussi oli useinkin murheellinen ja kerrotaan, ett� kun h�n kerran yhdess� Iiskan kanssa oli tunnusteluretkell� Kauhalammilla, h�n paluumatkalla ehdotti Iiskalle: "Eik�h�n piret� seurat?" " Ei, ei hyv� velii, annetahan ny syntien v�h� tasaantua", tuumiskeli toinen. Kiimaharjussa julistajavelii oli v�syneen� maastoutunut, ja sielt� Harjaluoman Leevi saatteli h�net tuvan l�mpim��n, jossa kuultiin velii Jussin kommentti: "Kyll� taivahaski ilootahan."

Jussilla oli aivan omat laulunsa, kun h�n piti seuroja. Muistiin on j��nyt esimerkiksi "On Herralla vaunuja tuhansin, mutta sama kai se lie, mitk� vaunut ne vie sinne kotiani taivaasehen" sek� "Siilas ja Paavali saivat vankilan vaivat ja Johannes Batmoksen luolassa erakkona ollessaan.." Saranp��ss� pidettyjen seurojen p��tytty� Kulmalan Arvo Eemeli otti puhujan suurilierisen hatun ja pani sen kiert�m��n seurav�en keskuuteen. Saatuaan hatun takaisin Arvo kumosi kolehdin Saranp��n p�yd�lle ja velii koukkasi oikealla k�dell� koko kolehdin taskuunsa todeten "Tulipa taas v�h�".

Veljen hartautta ei kukaan kovin kyseenalaistanut. H�nell� oli oma uskonk�sityksens�, jota h�n muillekin julisti ja jonka varassa maallista matkaansa teki. Seudulla oli toki muitakin hengenmiehi�, joista mm. Vilias Kr��t�ri, Raition Kalle, Proti Heikki ja Isojoen Jaakko julistajina tunnettiin. Joku is�nt�mies oli er��n� kev��n� moittinut: "Kun nuota ruukuus�iji� kulukoo niin tihi��, jotta ei saa kylyv�j�ns�k�� tehty�". Leander Arvola muisteli sellaistakin, ett� Proti Heikki se vasta oli semmoinen saarnamies, joka seurojen j�lkeen nosti akkojen hamehekki yl�h� - eik� Ruura?".

Opettaja Vanamo j�rjesti seuroja Nummij�rven koululla useinkin. Kerran puhujana oli itse kirkkoherra Albert Ahtola. Toimitettuaan kirkonmenot h�n tiedusteli, halusiko kuulijoista joku osallistua ehtoolliseen. Sill� kertaa sattui niin, ett� vain Manu Kalliom�ki meni etupulpettiin istumaan ehtoollista varten. Kirkkoherra ripitti h�net ja j�tti viinimaljan Manun eteen pulpetille. Manu-paappa otti ja "hujahutti" koko viinimaljan sis�ll�n kerralla suuhunsa ja pyyhk�isi p��lle. T�m� toimitus ei kuitenkaan her�tt�nyt sen suurempaa h�mminki�, vaan koko asia kuitattiin vain hiljaisesti tapahtuneeksi.