Tiilen lyöntiä ja savikrana Kannon riihen eres 1925

Kovat ajat ja nälkä ovat aika ajoin koetelleet Suomea ja sen syvimmän maaseudunkin väestöä. Pula-ajat koettiin Pohjanmaalla Nummijärven perukoillakin ja niistä selvittiin. Selviytymistarinoista ja keinoista kuvastuu ihmisten peräänantamattomuus, kekseliäisyys ja usko tulevaisuuteen.

Ryssän jauhoista kerrotaan jälkitietona, että jauhomatoissa oli pieni plommi, joita lapset keräsivät aarteina. Näitä jauhomattoja tuotiin Kristiinankaupunkiin. Vuonna 1868 määrättiin, että jauhoon oli sekoitettava 2/3 timoteiheinän jauhoa. Vuonna 1873 saatiin hyvä viljasato. Kenraalikuvernööri määräsi perustettavaksi hätäapurahaston. Joulukuun 8. päivänä 1883 Kauhajoen kunnan kokouksessa päätettiin perustaa vararahasto ja jyviä koottavaksi yksi kappa kultakin veroääneltä.

Vuonna 1924 "kaletalavella" Franttilla tehtiin pettuleipää. Leipä valmistettiin männyn mäihästä ja jäkälästä. Jäkälän latvaosa kerättiin ja kuivattiin. Kuivattu jäkälä hutkittiin pieneksi pettuhuhmarissa ja sitten jauhettiin jauhoksi. Mäihä ja jäkäläjauho sekoitettiin, leivottiin ja paistettiin leiväksi. Pettuleivät eivät erilaisen koostumuksensa vuoksi oikein pysyneet leipävartaalla, vaan putoilivat helposti alas.

Kahvia keitettiin puun kääpäjauhosta. Kääpä kuivattiin uunissa ja jauhettiin morttelissa. Näin jauhoista keitettiin sitten "pakkulakaffetta". Puun käävän sisältä löytyi joskus keltaista multaa, joka kelpasi myös "kaffetvärkiksi".